Kynnet

Eilen minä sain sitten sormiini uutukaiset kynnet. Taisin rakastua ja joudun varmaan loppuelämäni pulittamaan rakennekynsien huollosta kauneusalan liikkeisiin. Kyllä siinä kynsiä laittaessa kädet vapisi puutumisesta, sai paikoillaan olla vaan ja aika epämukava se on istua normituolilla kädet oudossa asennossa kaksi tuntia. Miksei siellä voi olla sellaista löhötuolia?

Mutta aika jännä operazooni akryylikynsin laitto oli. Ensin laitetaan kynsinauhat kuntoon jonka jälkeen hiotaan kynnen pinta. Sitten otetaan nestemäinen akryylipurkki johon kastetaan sivellin joka on tehty tätä kynsienrakennusta varten. Liika nestemäinen akryyli painetaan pois paperiin, jonka jälkeen pensseli painetaan purkkiin jossa on akryylia jauheena. Se massa taputellaan kynnen päälle. Tämän jälkeen pensseli käytetään toisessa jauheessa josta muodostunut massa painellaan kynnen alaosaan ja levitellään sinne tasaisesti.

Kyllä mä vaan ihmettelin sitä taitavaa pensselin käyttöä.

Sitten pensseli vielä kolmanteen purkkiin josta syntynyt valkoinen massa taiteiltiin kynnen kärkeen muodostaen ihanan ranskalaisen manikyyrin. Katselin vain sitä touhua aivan haltioituneena, miten helpon näköistä ja kuka ihme tämänkin on keksinyt. Toisaalta se akryyli haisi ihan hirveälle, mutta kyllä sitä käryä sen kaksi tuntia kesti.

Henkilö, joka minulle kynnet laittoi on harrastunut akryylikynsiä itse 12 vuotta. Hänellä olikin ihan mielettömät korallin väriset kynnet, tosi upeat. Sanoi, että tästä ei ole paluuta :)

Lopuksi kynnen pinta hiottiin, kynnen kärjet viilattiin ja päälle laitettiin väritön päällilakka. Se oli siinä. Nyt minun entisiä nakkisormia kehtaa kyllä näytellä. Hieman on tietokoneella naputtelu hakusessa ja housujen vetskaria tahdo saada kunnolla vedettyä ylös, mutta eiköhän se tästä. Tekstiviestejäkin on aika tuskaisaa kirjoitella, mutta hiljaa hyvä tulee, kunhan maltti kestää.