Nälkä!

Unohdin tänään eväät kotiin. Toisin sanoen, en muistanut eilen heittää kanoja uuniin. Ei auttanut muu kuin luovia lounas. Onneksi Kampin K-Marketissa on suht hyvä salaattitiski. Sieltä reilusti vihreää salaattia, tonnikalaa, raejuustoa, oliiviöljyä ja mustapippuria. Sitten vielä kaupasta välipalaa, rahkaa ja sokeroimatonta mansikkakiisseliä.

Ei kyllä mikään voita sitä ruokatiskiä joka sijaitsi ruokakaupassa lähellä asuntoamme New Yorkissa. Voi Luoja kun tekisi mieli päästä valikoimaan niitä ihania herkkuja. Miksei Suomessa voi olla tuollaista samanlaista tarjontaa missään? Mikä siinä on niin vaikeaa, että jossakin kivassa ruokakaupassa olisi seisova tiski josta ihmiset voisivat valita ihan itse omat ruokavaihtoehtonsa? Onko se puhtaus se juttu? Pelkääkö ihmiset, että joku sabotoisi ruokia (sehän kyllä on teoriassa ihan mahdollista), mikä siinä on?

Otetaan nyt vielä vaikka ihan yleiskuvainnoillisesti esille esimerkkinä tyypillinen suomalainen ongelma, liikalihavuus. Olen seurannut tässä tämän illan mainostarjontaa televisiossa, löytyy mäkkäriä, geishaa, saarioista, sinihomejuustoa, valio koskenlaskijaa, lenkkimakkaraa, ristorante pakastepizzaa ym. ym. Whai? Kyllä siellä mäkkärissä ihmisiä käy ihan takuulla vähemmälläkin mainostamisella. Kuin myös kaupasta  ihan varmasti ihmiset tuotteita löytävät. Miksei voida tukea terveellistä ruokaa laskemalla terveellisten tuotteiden veroja? Aina hintoja nostetaan. Karkkiverotyöryhmä pähkäilee onko täytekeksi enää keksi vaiko makeinen. Ihmiset ostaa sitä karkkia tasan yhtä paljon kuin ennenkin, korjatkaa jos olen väärässä taikka löytyy ihminen joka ihan oikeasti jättää karkkiostokset minimiin makeisveron tultua. Kyllähän liikalihavuuden hoito maksaa yhteiskunnalle, mutta eikö loppupeleissä tulisi kuitenkin edullisemmaksi kun keskityttäisiin siihen mitä ihmiset ahtavat siihen napaansa ja tuettaisiin sitä. Mutta kohta ollaan kuitenkin siinä, että kenelläkään ole enää varaa ostaa yhtään mitään. Siihenhän sitten loppu syöminen, ja kansantalouden pyörittäminen.

Vanha tupakkamainos talon seinässä Hot Springsissa

Juu, mulla on nälkä (ja onneksi saan vajaan kymmenen minuutin päästä ottaa iltapalaa). Mutta ihan tosi, täällä saadaan vain tyytyä johonkin joka on lähelle tai edes jotakin sinne päin että olisi makuelämys. Otetaan ihan vaikka tomaatti. Maistuuko se auringolta ja etelän lämmöltä? Ei todellakaan. Kreetalla meinas itku päästä kun pelkkä tomaattikin oli niin hyvää, fetajuustosta, kurkusta ja sipulista puhumattakaan. New Yorkissa Tropickin appelsiinimehukin maistuu ihan erilaiselta kuin täällä meillä.

Huumori alkaa olemaan lopussa. Ja toisekseen ihan vähän huolettaa oudot pienet näppylät joita on ilmestynyt kasvoihini. Onko tämä jokin reaktio jostakin? Saanko nyt esimerkiksi liikaa jotakin vitamiinia? Ihan kuin lievää tulirokkoa. Mansikka-allergiakin on nostanut päätään. Kasvoihin pulpahtelee kirkkaanpunaisia hermonäppylöitä sen jälkeen kun olen syönyt pakastemansikoita. Niistä oli siis luovuttava.

Mutta etiäpäin sano mummo lumessa. Hirveästi tekisi kaikkia mahdollisia herkkuja mieli ihan koko aika. En kyllä uskonut, että tämä olisi näin rankkaa.