You´re welcome

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että jenkeissä tiedetään miten olla ystävällinen toiselle ihmiselle. Autetaan pyyteettä ja ollaan hyväkäytöksisiä. Olen erittäin vaikuttunut tästä. Kiitos kaikille ihanille ihmisille siellä, jää ikävä. Oltiin eilisiltaan (sunnuntai) mennessä ehditty olla suomessa vajaa 24 tuntia ja koettiin rakkaassa helsingissä jo uhkatilanne. Olimme matkaamassa Messukeskukseen Summer Sound Festivaaleille kun Mannerheimintiellä Oopperan kohdilla tulee ilmeisesti jokin sekakäyttäjä kerjäämään rahaa. Sanoin hänelle ettei minulla ole antaa rahaa ja tämä kerjääjä kysyi miksi. Vastasin hänelle, että se ei varmasti hänelle kuulu ja sain siihen "tosi kivan" sävyisen vastauksen, että saan turpaani ja hän tappaa minut. Oikeesti nousi sydän kurkkuun. Mies laski jonkin kassinsa jo maahan ja heristeli nyrkkejään, lähti sitten ihme kyllä pois. Mikä hullu! Läheisen ravintolan työntekijä oli jo soittanut poliisille kun tämä oli heilunut sen ravintolan terassilla myös ja mieheni soitti poliisille kanssa. Meni kaksi minuuttia ja maija kaarsi paikalle, mies lähti siitä niskaperseotteella katselemaan harmaita seiniä putkaan.

Olen varmaan ennenkin maininnut että täällä Helsingissä näitä ihme hörhöjä riittää...

Jäin New Yorkiin vielä hetkeksi aikaa yksikseni kun miehellä oli aikaisempi (ja suora) lento Helsinkiin. Käytin aikani tutustumalla Rockefeller Centeriin. Ostin lipun ylös top deckille, lippu maksoi 25 taalaa. Sain odotella tunnin ylöspääsemistä joten käytin aikani hyödyksi vielä hengailemalla keskuspuistossa. Näin tällä kertaa yhdessä keskuspuiston useista lammista kaksi kilpikonnaa. Miehen kanssa aiemmin päivällä vain löntystelimme 5th Avenuella. Teimme vielä muutamat pienet ostokset kuten Longchampin laukku ja Redkenin shampoita. Jos vain olisin tiennyt, että laukkuni painaa "vain" 18 kiloa olisin ostellut lisää vaatteita.

Siitä sitten yksikseni ylös Rockefelleriin, 66 kerroksen verran. Hissimatka oli aika huisi koska mennessä ylös näki hissin katon läpi hissikuiluun ja kuinka nousu tapahtuu. Sama juttu alaspäin mentäessä, mutta että lattiasta näki läpi. Rockefelleristä on ehkäpä vieläkin paremmat näkymät Manhattanille kuin Empire State Buildingista, tietysti tämä on makuasia, mutta voin suositella.

Myöhemmin kävin hakemassa matkalaukkuni hotellin respasta säilytyksestä ja hinasin itseni lähimmälle metroasemalle. Olin siinä raahaamassa yksikseni painavaa matkalaukkuani rappusia alas kun kuulin takaata keskustelua "She´s crazy!" Äkkiä rinnalleni pelmahti mies, joka sanoi "may I help You?" Ja ennenkuin ehdin vastaamaan hän nappasi laukkuni ja kantoi sen ystävällisesti alas. Olin vähän aikaa että woot?! Siitä sitten porttien läpi (työnsin laukkuni väkisin) metroasemalle (maksoin tottakai) ja melkeimpä heti meinas mennä sormi suuhun, että millä metrolla ja kumpaan suuntaan.

Mies oli onneksi joutunut jo ottamaan tästä selvää koska hänellä tosiaan se aiempi lento oli ja laittoi minulle pikaohjeet joilla pärjäsin valtavan hyvin. Lentokentälle 43th ja 7th Avenuen metroasemalta pääsee sinisellä E-junalla jonka suunta on Uptown. Tällä metrolla toiseksi viimeiselle metroasemalle (matka kestää noin 50 minuuttia) jonka nimi on Sutphin Boulevard/Archer Avenue/JFK airport. Tällä asemalla hypätään pois ja otetaan suosiolla hissi liukuportaiden sijasta suoraan kolmannelle tasanteelle jolta JFK:n lentokentän airtrain lähtee ja ostetaan viiden taalan lippu automaatista. Tää oli tämän lentoaseman ehkä vaikein osio. Lentoasemalla kulku oli helppoa kuin heinänteko. Lähtöselvityksessä laukkuni selvitettiin suoraan Helsinkiin saakka koska minulla oli vaihto Varsovassa ja sain vielä ikkunallisen exit-paikan. Tosin viereeni istui sellainen kaksimetrinen mies joten ei tietoakaan hyvästä ja runsaasta istumatilasta.

Tuli koluttua kuukaudessa USA:n manner suht hyvin. Erittäin paljon jäi vielä nähtävää, mutta olen kiitollinen tästä kokemuksesta. Olotila on ollut vähäsen tyhjä. Johtuu ehkä myös aikaerorasituksesta.