Äitienpäivä 2021

Aamulla heräsin poika vieressäni. Hän katsoi suoraan minuun uneliailla silmillään ja sanoi "huomenta". Päälle sain halin ja pusun. Mies kuiskutteli pojan keittiöön ja minä jäin leikkimään nukkuvaa. Minulla oli tosi hauskaa kuunnella miehiä touhuissaan. "Äitille kukka" ja ovi aukesi. Minulle tultiin kertomaan Oscarin toimesta iloisin kirkkain silmin, että saan kukkia. Mies tuli nopsaan pojan perässä makuuhuoneeseen ja ovi jälleen kiinni. Minä vain nauroin hiljaa mielessäni. 

Ja hetikohta olin tarjotin sylissäni nauttimassa kahvia ja kakkua. Sain 20 punaista ruusua ja lahjaksi lahjakortin kampaajalle. Sain myös uuden Samsoniten matkalaukun, suuremman mitä minulla nyt on (ja huomattavasti ehjemmän) lupaukseksi siitä, että kohta matkustetaan. Poika oli päiväkodissa askarrellut hoitajien avustuksella aivan ihanan kortin eikä itku ollut minulla kaukana. 

Iltapäivälle olimme sopineet, että aikuiset poikani tulevat luoksemme syömään. Kävin hakemassa heidät metroasemalta ja samalla reissulla kävimme Hvittraskissa ottamassa yhteiskuvan. Siitäkään ei meinannut tulla perheen pienimmän toimesta mitään, mutta onnistuttiin kuitenkin. Oscarilla alkaa olemaan vauhti päällä. Hvittraskissa oli paljon ihmisiä piknikillä ja mikä ettei, ilma oli kaunis vaikkakaan ei mikään kovin lämmin. Ajankohtaan nähden piknik on myös erinomainen valinta.

Kotona aterioinnin päätteeksi nautimme pullakahvit ja katselimme vanhoja valokuvia. Tykkäsin ihan hirmuisesti. Nauroimme kippurassa kaikille hassuille vauvakuville. Olemme viimeksi nähneet koko porukka jouluna, ja siitä oli aivan liian pitkä aika. 

Olen niin onnellinen kaikista lapsistani, myös miehen lapsista. He ovat kaikki omanlaisiaan valloittavia persoonia ja niin rakkaita. Ollaan koluttu kivet ja karikot, ja menty liiankin raskaimman kautta, mutta kaikesta olemme selvinneet vahvempina. Me olemme yksikkö, mitä ei riko mikään. Pojista on ollut uskomaton tuki monena hetkenä, toivottavasti myös minusta heille. Olen äiti jolle saa kertoa ihan kaikesta. Olen äiti jonka kanssa saa nauraa. Olen äiti jolle sanomisia ei tarvitse pelätä. Olen äiti joka auttaa. Elämä ei ole itsestäänselvyys ja elämä osaa yllättää niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Kaikesta selvitään yhdessä. 

Saimme varatuksi vanhimmalle pojalle myös ajan ensimmäiseen koronarokotukseen, hänellä on valitettavasti perussairaus joka siihen oikeuttaa. Tästäkin olen tyytyväinen, että aika saatiin varatuksi. Itselläni on aika keskiviikkona 12.5., mies rokotettiin jo viikko sitten. Tästä se paluu normaaliin toivottavasti alkaa. Eilinen oli ihana päivä, paras. 

Ylin kuva on ainoa edes jotenkuten onnistunut yhteiskuva äitienpäivältä pojan kanssa, haha.