Kaksivuotias

"Olen kaksivuotias ihminen jo,

niin että, äiti, kertoisitko,

mistä meidät lapset on tehty?

Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,

hän on vain minulle hymyillyt,

ja talkkarikin on hämmästynyt,

he sanovat: Odotahan nyt.

Naapurin pihalla kerrottiin,

että pienet lapset on tehty niin,

että vettä ja jauhoja sotkettiin

ja taikina lapseksi muovailtiin.

Sen jälkeen uunissa paistettiin

ja sitten vain elämään käskettiin.

Äiti, tehdäänkö lapset niin?

Äiti, voiko tällaista pientä lasta

tehdä lehmän pienestä vasikasta,

jos karvat vain ottais pois?

Ei antaisi lupaa ammumaan,

vaan käskisi sanoja sanomaan.

Pyytäisi pottaan pissaamaan,

ja kahdella jalalla kulkemaan.

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa

ihmisen taimia kasvattaa, 

kuten porkkanaa, heinää ja muuta?

Miten taimet, vauvaakin pienemmät,

pellon mullassa pärjäävät,

kun siellä on madot ja jyrsijät

sekä sateet ja tuulet myrskyisät.

Jos minut on tehty sairaalassa, 

tai tehtaassa lapsia kasvattavassa,

niin mistä rakennusaineet saivat?

Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,

miten jalkani saivat liikkeeseen.

Mistä huono olo, kun tuhmasti teen,

mistä itku, kun sattuu varpaaseen?"

"Lapseni, pieni olet vielä ymmärtämään,

mutta väärin teen, jos ääneti jään,

joten rakennusaineesta kerron.

Se on ainetta kultaakin kalliimpaa

sitä ei rahalla ostaa saa.

Ei kasvata meret, ei metsä, ei maa

silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan Isämme kultaisin,

meille kaikille lahjoitti paketin, 

joka sisältää rakennusaineen.

Käyttöohje on yksinkertainen:

Käytä ainetta reilusti tuhlaillen.

Sitä säilytä lämmössä sydämen

koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,

jonka päällä on teksti: RAKKAUS!

Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.

Siitä miljoonat lapset on valmistettu,

siitä kaikki kaunis on rakennettu, 

siitä onni on koteihin asennettu,

sen avulla paha on karkoitettu!"

- Martti Puomisanta