Youtube

Juuri hetki sitten klo 21.40 täyttyi tililläni YouTubessa miljoonan - apua, miljoonan näyttökerran raja.  Saanko hetken juhlistaa.



Liityin YouTubeen kolmetoista vuotta sitten, vuosi sen jälkeen kun YouTube ilmestyi. Olen kuunnellut musiikkia pienestä pitäen ja tämä oli oikein hyvä ja sopiva jatkumo toteuttaa rakkainta harrastustaan. Olen aina pitänyt visuaalisesti kauniista videoista. En nyt lähde erittelemään erittäin hyviä sellaisia, koska muuten tähän tekstiin ei muuta tulisikaan.

Latasin ensimmäisen oman videoni alustalle 10.7.2006. Se on kuvattu Love Paraden Warm Upissa Nightclub Luxissa Helsingissä. Videolla Dj Tab soittaa Chicanen Saltwaterin ja porukka joraa valkoisissaan kunnioittaen tulevaa Love Parade-tapahtumaa. Se oli kuuma ja kaunis heinäkuinen ilta.

Videoistani eniten katsottuja ovat P. Diddyn I´ll Be Missing You (katsottu 483 514 kertaa), Johnny Deppin Heroes (katsottu 91 904 kertaa) ja Justin Bieberin Let Me Love You (katsottu 90 249 kertaa).
P. Diddyn ja Snoop Doggyn keikka Hartwall-areenalla maaliskuussa 2007 oli minulle ensimmäinen konsertti jossa olin yksin. Se oli ihan hauska kokemus. Johnny Deppiä olimme katsomassa Kaisaniemessä viime kesänä. Odotin tuolloin tätä kuopustamme. Tykkään David Bowien Heroes-biisistä ja halusin talteen version jonka Johnny Depp esittää. Mietin Justin Bieberin kohdalla muutaman kerran mennäkkö konserttiin, mutta onneksi mentiin. Vaikka Bieber veti monet biisit playbackina, oli konsertti ihan huippu. Tämä oli Miley Cyrusin lisäksi konsertti, jossa teinit ihan oikeasti kiljuu korkealta ja kovaa. Justin Bieber on myöntänyt, että veti keikat vailla minkäännäköistä tunnetta. Hän jättikin loppumetreillä kiertueen kesken. Minulle jäi kovasti tunne nuoresta miehenalusta joka on hyvin yksinäinen ja eksyksissä. Laulaja, jolla on enkelin ääni ja joka saa maksaa kovan hinnan urastaan.

Video, josta itse pidän ehkäpä eniten on Justin Bieberin Life Is Worth Living, se vain kolahti korkealta ja kovaa. Biisissä on hyvät sanat, ja miten Bieber ottaa yleisön biisin aikana. Hän jopa laulaa tämän ihan itse. Yksi nuori mies niin monen fanin edessä.

Jännittävintä oli kysymykseni kirjailija Dan Brownille. Sykähdyttävin on ensimmäinen Madonnan konserttini Pariisissa. Kutkuttavin on Elijah Wood soittamassa paradise discoa. Hän käveli Kuudennella linjalla turvamiesten saattelemana ohitseni, katsoi suoraan silmiin ja sanoi hello - ja minä en älynnyt sanoa yhtään mitään takaisin.



Videoitten laatu ei todellakaan ole mitään ammattilaiskuvaa, ei lähellekään, ja aikakin on kullannut liian monessa silloisen hyvän laadun, mutta ne on kuvattu suurella tunteella, rakkaudella ja intohimolla, ihan joka ikinen. Suosittelen kaikille kuvaamista, se on tosi hauskaa. Ihania muistoja jää talteen, niitä on erilaista katsella kuin kuvia.

Ehkä hauskin on Biebermaniaa-video Kämp-hotellin edustalla Helsingissä, jossa hysteeriset fanit odottelevat Justin Bieberiä saapuvaksi, sain nauraa monet kerrat videon kommenteille. Toinen taitaa olla Reclaim The Streets-tapahtuma keskellä Mannerheimintietä keskellä kuuminta kesää, siis niin siistiä. Voiko siistimpää olla?

Pidän paljon videoista, jotka kuvasin Thaimaan Phuketissa ja Kreikan Pargassa. Nuo reissut olivat niin onnistuneita ja ihania. Pargassa olin viikon ihan yksin. Se oli hieno ja opettavainen kokemus.

YouTubessa minua on koukuttanut lukuisat tubettajat. Olen monet aamut seurannut vlogeja, ne ovat olleet työmatkoilla erittäin hyvää ajanvietettä. Nykyään moni seuraamani vloggari on jo lopettanut, taikka radikaalisti vähentänyt vloggaamista kuten Mr Ben Brown, Fun For Louis ja Casey Neistat. He ovat siirtyneet Instagramiin julkaisemaan storyja.

Mites se mun slogani aikoinaan menikään - Forward ever, backward never (Mayday, The Judgement Day)