Maata pitkin

Katselen parasta aikaa Ylen aamu-tv:tä, jossa keskustellaan maata pitkin matkustamisesta. Tästä tuli väistämättä mieleeni meidän viime kesän Euroopan matka, jonka teimme autolla. Olen tänne blogiin kirjoittanut matkan päältä paljonkin, mutta sen varsinaisen yhteenvedon olen unohtanut täysin.
Nautin matkastamme valehtelematta ihan sen koko ajan, täysillä. Olin matkatessa raskaana toisen kolmanneksen loppupuolella ja nautin vain. Sain istua ilmastoidussa autossa ja nauttia maisemien vaihtuvan samaan aikaan kun kotosuomessa oli kaikkien aikojen helle. Kokonaisuudessaan tämä matka oli yksi parhaimmista ikinä, ja jos jostakin voi hieman valittaa niin reissu olisi voinut kestää pitempään. Facebookiin olin kirjoittanut 26.7.2018 seuraavasti:

Roadtripillä kului aikaa kaksi viikkoa ja neljä päivää. Kilometrejä tuli yhteensä 6 215 km. Maita ajettiin läpi 12 kappaletta: Ruotsi, Tanska, Saksa, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Italia (pohjoisosaa), Itävalta (koukkaisu), Puola, Liettua, Latvia ja Viro. 

Dieseliä tankattiin yhteensä 355 eurolla, edullisinta se oli Sveitsin Samnaussa 1,04 litra. Hotelleihin ja Airbnb’hen kului rahaa 1 772 eur. Vinjetteihin kului 43 eur (Saksa 7 eur ja Sveitsi 35.88 eur). Tie- ja siltamaksuihin meni n. 150 euroa (jostakin syystä Puolassa ei osuttu yhden yhdelle tietullille). Laivamatkat, Hki-Sto 92 eur ja Tal-Hki 69 eur. Muina kuluina vielä rahoitusyhtiön valtakirja auton viennistä rajan ulkopuolelle 58 eur sekä erittäin yllättävänä kuluna Volvon laturin hihna Sveitsissä 120 eur (voidaan sanoa, että huolto pelaa). Ei ihan halpaa lystiä, mutta elämys oli kyllä kaiken tämän arvoinen. 

Tietöitä nähtiin ihan huolella, ja rekkoja enemmän kuin olisi uskonut olevankaan, siis niitä on aivan liikaa. Pari hurjaa ohitusta koettiin, ja osuttiin ikävä kyllä juuri paikalle kun kaksi rekkaa olivat hetki sitten törmänneet pitkällä suoralla Liettuan rajan alussa (poliisi oli jo paikalla), siinä oli takuulla käynyt huonosti. 

Kivointa ja leppoisinta mielestäni oli ajaa Ranskassa ja Puolan eteläosassa, Jannen mielestä kivointa oli ajaa Dolomiiteilla. Parasta matkanvarsinähtävää oli Sveitsissä ja juurikin Dolomiiteilla. Rennointa oleilu oli Como -ja Gardajärvellä. Pariisissa meitä huijattiin taksissa ihan huolella, mistä jäi ikävä maku. 

Parhaan opastuksen saimme Luxemburgissa, josta iso kiitos Mikolle. 

Naurettiin vatsat kippurassa navigaattorin reittivalinnalle siirryttäessä Italiasta Sveitsiin välttäen tietullit. Mentiin ihan oikeasti jotakin spiraalia keskellä rekkaparkkia, ja kyllä, siellä oli ihan opastukset ja kaistamaalaukset. Samoin jouduttiin minun takia pysähtymään (yhden ainoan kerran koko matkan varrella) puskapissalle Latviassa, kun Janne nauratti minua niin. Ihana reissu.