Viisiviikkoinen
Meidän pieni kulta täytti eilen lauantaina, pyhäinpäivänä viisi viikkoa. Sitä juhlistettiinkin oikein isosti, nimittäin isänsä oli päättänyt järjestää varpajaiset. Teurastamon Tislaamo Kalasatamassa oli täynnänsä miehen kavereita ja hauskaa oli kuulemma ollut. Mies tuli kotiin siinä puoli viiden maissa sunnuntai-aamuna ja siskonpoikansa, joka yöpyi meillä, saapui puoli seitsemän maissa. Oma (meinasin kirjoittaa kuopukseni) keskimmäiseni toimi kuskina köörille, täältä Nummelasta kulku taksilla tulisi liian kalliiksi ja linja-auto kestäisi taas ikuisuuden. Kutsuun olimme laittaneet maininnan lahjattomuudesta, silti veljensä toi pienelle pehmojalkapallon, joka helisee. Ja tätä äitiä vietiin taas.
Meillä oli neuvola viime viikon torstaina 1.11. Vauvan isä teki tuolloin etäpäivän, jotta pääsi myös mukaamme. Tykkään ihan hirmuisesti meidän terveydenhoitajasta. Hän on todella lämmin ja sydämellinen persoona. Hoitaa työnsä suurella huolella, iloisuudella ja hellyydellä. Isä piti vauvaa sylissä ennen mittauksia ja toinen oli tyytyväisenä siinä ja katseli kovasti huonetta. Isä riisui vauvan ja asetti puntareihin, vauvalla oli painoa 4110 grammaa. Nyt oli painonnousu hieman tasaantunut edellisestä. Pituutta pojalla oli 52,7 senttiä. Päänympärys oli tasan 38 senttiä. Siinä juteltiin läpi muun muassa vauvan vatsavaivat ja saimme yhdeksi ohjeeksi heijata pientä sisällä vaunuissa matonreunan yli hieman pompottaen ja se on tepsinyt meillä. Vatsavaivat ovat ehkä hieman onneksi myös helpottaneet, silti pieni pelko on, että toinen herää itkemään lohdutonta itkua tälläkin hetkellä, onneksi nukkuu nyt tyytyväisenä kehdossaan. Saimme samalla käynnillä molemmat miehen kanssa myös influenssarokotukset, jota en jättäisi ottamatta mistään hinnasta. Huippuhyvää palvelua.
Rintamaitoa minulla tulee oikein hyvin. Olen pumpannut maitoa talteen ja tällä hetkellä sitä tulee hyvin yleensä noin 100 ml kerralla per rinta. Mietin, syökö poika tosiaan jo noin paljon, sitä kun ei näe paljonko hän imee. Mutta hyvällä ruokahalulla hän imee. Öisin jaksan katsella pientä syöjää ihaillen. Jos rinnanpää sattuu lipsahtamaan pois suusta, toinen jää hamuamaan pienellä suullaan kunnes saa rinnan taas suuhunsa. Rauhallinen hän on. Pieni pää liikkuu syödessä välillä hakien parasta mahdollista asentoa (oikea hifistelijä) ja tyytyväinen hyminä kuuluu välillä. Syönnin lopuksi hän puristaa ikenillään nänninpäätä ja päästää aina pienen ähinän, tipauttaa nännin pois suustaan, ja siirto omaan vauvankehtoonsa on tämän jälkeen sallittu.
Yllättävän viisas osaa jo viisiviikkoinen olla. Jaksan vain ihmetellä tätä. Kesken syönnin toinen saattaa tarkistaa, että olen varmasti edelleen siinä ja vaipanvaihtopiste on yksi suosikkipaikoista. Se on oikein hyvä alusta seurustelulle. Yhä enemmän vauva jaksaa kiinnostua leluistaan ja varsinkin yksi helistin jossa on peili, saa toisen suorastaan hihkumaan. Kävimme viime viikon perjantaina esittäytymässä kummitädilleni ja koko sen vierailun ajan poika uinui ja oli kuin ei olisikaan. Vaippaa vaihtaessanikaan ei älähdystäkään kuulunut. Kyllä oli tämä äiti helpottunut, toinen on selvästi vieraskorea ja nauttii kyläilystä. Pieni tykkää paljon ikkunoista ja viihtyykin pitkiä hetkiä katsellen näitä kuin ymmärtäen, että siellä ulkona on kokonainen maailma odottamassa.
Hän on niin rakas, ja minä olen niin onnellinen.
Meillä oli neuvola viime viikon torstaina 1.11. Vauvan isä teki tuolloin etäpäivän, jotta pääsi myös mukaamme. Tykkään ihan hirmuisesti meidän terveydenhoitajasta. Hän on todella lämmin ja sydämellinen persoona. Hoitaa työnsä suurella huolella, iloisuudella ja hellyydellä. Isä piti vauvaa sylissä ennen mittauksia ja toinen oli tyytyväisenä siinä ja katseli kovasti huonetta. Isä riisui vauvan ja asetti puntareihin, vauvalla oli painoa 4110 grammaa. Nyt oli painonnousu hieman tasaantunut edellisestä. Pituutta pojalla oli 52,7 senttiä. Päänympärys oli tasan 38 senttiä. Siinä juteltiin läpi muun muassa vauvan vatsavaivat ja saimme yhdeksi ohjeeksi heijata pientä sisällä vaunuissa matonreunan yli hieman pompottaen ja se on tepsinyt meillä. Vatsavaivat ovat ehkä hieman onneksi myös helpottaneet, silti pieni pelko on, että toinen herää itkemään lohdutonta itkua tälläkin hetkellä, onneksi nukkuu nyt tyytyväisenä kehdossaan. Saimme samalla käynnillä molemmat miehen kanssa myös influenssarokotukset, jota en jättäisi ottamatta mistään hinnasta. Huippuhyvää palvelua.
Rintamaitoa minulla tulee oikein hyvin. Olen pumpannut maitoa talteen ja tällä hetkellä sitä tulee hyvin yleensä noin 100 ml kerralla per rinta. Mietin, syökö poika tosiaan jo noin paljon, sitä kun ei näe paljonko hän imee. Mutta hyvällä ruokahalulla hän imee. Öisin jaksan katsella pientä syöjää ihaillen. Jos rinnanpää sattuu lipsahtamaan pois suusta, toinen jää hamuamaan pienellä suullaan kunnes saa rinnan taas suuhunsa. Rauhallinen hän on. Pieni pää liikkuu syödessä välillä hakien parasta mahdollista asentoa (oikea hifistelijä) ja tyytyväinen hyminä kuuluu välillä. Syönnin lopuksi hän puristaa ikenillään nänninpäätä ja päästää aina pienen ähinän, tipauttaa nännin pois suustaan, ja siirto omaan vauvankehtoonsa on tämän jälkeen sallittu.
Yllättävän viisas osaa jo viisiviikkoinen olla. Jaksan vain ihmetellä tätä. Kesken syönnin toinen saattaa tarkistaa, että olen varmasti edelleen siinä ja vaipanvaihtopiste on yksi suosikkipaikoista. Se on oikein hyvä alusta seurustelulle. Yhä enemmän vauva jaksaa kiinnostua leluistaan ja varsinkin yksi helistin jossa on peili, saa toisen suorastaan hihkumaan. Kävimme viime viikon perjantaina esittäytymässä kummitädilleni ja koko sen vierailun ajan poika uinui ja oli kuin ei olisikaan. Vaippaa vaihtaessanikaan ei älähdystäkään kuulunut. Kyllä oli tämä äiti helpottunut, toinen on selvästi vieraskorea ja nauttii kyläilystä. Pieni tykkää paljon ikkunoista ja viihtyykin pitkiä hetkiä katsellen näitä kuin ymmärtäen, että siellä ulkona on kokonainen maailma odottamassa.
Hän on niin rakas, ja minä olen niin onnellinen.