Yhden kuukauden ikäinen
Vauva on tänään lauantaina viikkojen mukaan kuukauden ikäinen, kalenterin mukaan hän täyttää kuukauden lokakuun 29. päivä. Miten nopeasti aika meneekään. Kävimme eilen ylimääräisellä neuvolakäynnillä vauvalle ilmestyneen kovan pulauttelun ja vatsavaivojen vuoksi. Vaatteet menevät sekä vauvalta ja minulta aikalailla hyvin vaihtoon useasti päivisin nykyään. Se ei haittaa, mutta pojan kovat vatsanväänteet haittaavat. Ei ole ollenkaan kivaa kun toinen huutaa iltaisin selkä kaarella selvästi tuskissaan, eikä oikein mikään tahdo auttaa. Se on todella raastavaa. Toinen yrittää juoda vatsanväänteisiin turvakseen lisää maitoa, mutta se vain pahentaa tilannetta. Neuvolasta saimmekin ohjeeksi tutin reippaan käytön aterioitten välissä antamaan turvaa ja hillitsemään imemisen tarvetta. Lisäksi meille suositeltiin vyöhyketerapiaa ja maidonsakeuttajan kokeilemista. Tulemme kokeilemaan näitä kaikkia, Bifibaby Plussan käytön me olemmekin jo aloittaneet.
Vauva oli neuvolassa niin rauhallinen, seurasi kovasti kaikkea mitä siellä tapahtui hyvin tutkailevalla katsellaan. Hän antoi kauniisti punnita itsensä ja painoa olikin kertynyt jo melkein kilo kolmeviikkoisesta lukemasta. Pojalla oli nyt painoa 4110 grammaa ja pituutta 52 senttiä. Päänympäryskin on jo 37.2 senttiä, kun syntymän jälkeen mitattuna se oli 34 senttiä. Poika kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Hän ei ole enää aivan pienen pieni, vaikka silti on, ja niin rakas.
Pojalle on alkanut kehittymään luonnetta. Hän selvästi tunnistaa äidin ja isän, ja rauhoittuu tuttuun turvalliseen syliin. Hän tunnistaa rinnalla ollessa puheeni ja kääntää esimerkiksi päätä puheeni suuntaan. Nukkuessaan hän päästää lukuisia pieneltä delfiiniltä taikka alienilta kuulostavia ääniä. Kerran meinasin alkaa nauramaan keskellä yötä, kun se kuulosti niin hauskalta. Leikkimatolla vauva yrittää jo selvästi tarttua leluihin ja vaipanvaihtopisteellä hän jaksaa tapittaa ja jutella hymyilevälle aurinkokasvolle vaikka kuinka ja kauan.
Äitinä oleminen pienelle ihmisalulle on ollut aivan äärimmäisen antoisaa. Vaikka yövalvomiset vaativat veronsa, en vaihtaisi tätä yhtään mihinkään. Mahtavaa on seurata vauvan kehittymistä, vain höpötellä toiselle, taikka vain tuijottaa viatonta nukkuvaa pientä vauvaa. Ja imettäminen, en muistanutkaan miten ihanaa se on. Se on maailman luonnollisin tapahtuma. En pysty ymmärtämään edelleenkään miten sitä voi omalla kropallaan ruokkia toisen ihmisen. Arki on edelleen jännittävää, en vieläkään osaa käydä rennosti suihkussa vaan olen koko ajan sataprosenttisesti valmiustilassa itkuhälyttimen kanssa jota katselen herkeämättä. Olen oppinut yhdistämään hoitoaineen poishuuhtelun ja hampaidenpesun samaan aikaan ajan säästämiseksi. En muista milloin viimeksi olisin sheivannut säärikarvani, ja postimiehen yllätin yksi aamu saapumalla ulko-ovelle vettä valuvana, onneksi sentään pyyhe yllä. Koira hälytti minut tällöin pois suihkusta ihmettelemään mitä oikein tapahtuu.
En haluaisi ajan menevän eteenpäin, toisaalta en malta odottaa millainen meidän poika on esimerkiksi vuoden ikäisenä. Onneksi siihen on vielä aikaa.
Vauva oli neuvolassa niin rauhallinen, seurasi kovasti kaikkea mitä siellä tapahtui hyvin tutkailevalla katsellaan. Hän antoi kauniisti punnita itsensä ja painoa olikin kertynyt jo melkein kilo kolmeviikkoisesta lukemasta. Pojalla oli nyt painoa 4110 grammaa ja pituutta 52 senttiä. Päänympäryskin on jo 37.2 senttiä, kun syntymän jälkeen mitattuna se oli 34 senttiä. Poika kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Hän ei ole enää aivan pienen pieni, vaikka silti on, ja niin rakas.
Pojalle on alkanut kehittymään luonnetta. Hän selvästi tunnistaa äidin ja isän, ja rauhoittuu tuttuun turvalliseen syliin. Hän tunnistaa rinnalla ollessa puheeni ja kääntää esimerkiksi päätä puheeni suuntaan. Nukkuessaan hän päästää lukuisia pieneltä delfiiniltä taikka alienilta kuulostavia ääniä. Kerran meinasin alkaa nauramaan keskellä yötä, kun se kuulosti niin hauskalta. Leikkimatolla vauva yrittää jo selvästi tarttua leluihin ja vaipanvaihtopisteellä hän jaksaa tapittaa ja jutella hymyilevälle aurinkokasvolle vaikka kuinka ja kauan.
Äitinä oleminen pienelle ihmisalulle on ollut aivan äärimmäisen antoisaa. Vaikka yövalvomiset vaativat veronsa, en vaihtaisi tätä yhtään mihinkään. Mahtavaa on seurata vauvan kehittymistä, vain höpötellä toiselle, taikka vain tuijottaa viatonta nukkuvaa pientä vauvaa. Ja imettäminen, en muistanutkaan miten ihanaa se on. Se on maailman luonnollisin tapahtuma. En pysty ymmärtämään edelleenkään miten sitä voi omalla kropallaan ruokkia toisen ihmisen. Arki on edelleen jännittävää, en vieläkään osaa käydä rennosti suihkussa vaan olen koko ajan sataprosenttisesti valmiustilassa itkuhälyttimen kanssa jota katselen herkeämättä. Olen oppinut yhdistämään hoitoaineen poishuuhtelun ja hampaidenpesun samaan aikaan ajan säästämiseksi. En muista milloin viimeksi olisin sheivannut säärikarvani, ja postimiehen yllätin yksi aamu saapumalla ulko-ovelle vettä valuvana, onneksi sentään pyyhe yllä. Koira hälytti minut tällöin pois suihkusta ihmettelemään mitä oikein tapahtuu.
