Mistä on pienet pojat tehty?
Pienet pojat on tehty hellistä kosketuksista, rakkaudesta ja ihanista ajatuksista.
Hikottelit lauantaina jopa neljä kertaa, se on ennätys kaikista näistä raskauspäivistä. Pienet jalkasi ja kätesi muljuavat siellä sun täällä ja öisin vaihtaessani asentoa myös sinä vaihdat omaasi. Kommunikoimme iltaisin pitkään, sivelen vatsaani ja sinä työnnät siellä jotakin osaa jota en aina pysty tunnistamaan mikä se on. Kun minä paijaan, menee hetki ja samaan kohtaan nousee pieni kumpare. Näin meillä mennään. Tämä on ihmeellistä, kaunista ja ihanaa.
Olen varma, että tunnistat isäsi ääneen. Kun tämä alkaa puhumaan jostakin asiasta, taikka ylipäätänsä tapaamme ensimmäisen kerran työpäivän jälkeen ja hän alkaa puhumaan, aloitat joka kerta ponnekkaan liikkumisen ihan kuin kertoaksesi "hei iskä, minäkin olen täällä".
Tänään täyttyi raskausviikkoja 33. En malta odottaa, että näkisin vauvani, mutta samalla en haluaisi millään menettää alati kasvavaa mahaani joka on niin kaunis. Maha on jo melkoisen kokoinen ja aiheuttaa paineen tuntua ihan kiitettävästi haaroihin. Öisin heräilen ja juoksen vessassa, nukkuminen on katkonaista. Saa nähdä kuinka kauan saan enää nostetuksi mitään lattialta, taikka kurottaa astioita astianpesukoneen alatasolta. Aika monen asian olen huomannut sijaitsevan liiankin alkaalla.
Tuleva synnytys ei edelleenkään jännitä, päinvastoin odotan sitä hyvin suurella mielenkiinnolla. Olen lukenut lukuisia kokemuksia uudistetusta tulevasta synnytyssairaalastamme, ja tuntuu ettei tästä ole kenelläkään moitteen sanaa. Olen pohtinut synntystoiveita joihin kuuluu varsinkin vauvan syntymän jälkeen kiireettömyys ja rauha. Toivon, että myös isä saa vauvan ihokosketukseen ja pääsee kylvettämään pienen. Vaalin alusta lähtien sitä, että heille syntyy hyvä side.
Epiduraalin otan ehdottomasti heti kun sen vain saan. Aquarakkulat olen kerran elämässäni kokenut enkä toiste koe, ikinä. Siitä on aivan karmivat muistot. Synnytys esikoiseni kanssa kesti 9 tuntia 40 minuuttia ja vielä voimassa olevan kuopuksen kanssa 10 tuntia 10 minuuttia. Kuopuksen kanssa en epiduraalia ehtinyt saamaan ollenkaan koska kärvistelin kotona niin pitkään supistusen kanssa. En haluasi kokea tuota synnytystapaa myöskään enää. Mutta nämä eivät ole minusta kiinni, voin vain toivoa, että kaikki tulee menemään hvyin ja vauva saa turvallisen alun elämälleen.
Hikottelit lauantaina jopa neljä kertaa, se on ennätys kaikista näistä raskauspäivistä. Pienet jalkasi ja kätesi muljuavat siellä sun täällä ja öisin vaihtaessani asentoa myös sinä vaihdat omaasi. Kommunikoimme iltaisin pitkään, sivelen vatsaani ja sinä työnnät siellä jotakin osaa jota en aina pysty tunnistamaan mikä se on. Kun minä paijaan, menee hetki ja samaan kohtaan nousee pieni kumpare. Näin meillä mennään. Tämä on ihmeellistä, kaunista ja ihanaa.
Olen varma, että tunnistat isäsi ääneen. Kun tämä alkaa puhumaan jostakin asiasta, taikka ylipäätänsä tapaamme ensimmäisen kerran työpäivän jälkeen ja hän alkaa puhumaan, aloitat joka kerta ponnekkaan liikkumisen ihan kuin kertoaksesi "hei iskä, minäkin olen täällä".
Tänään täyttyi raskausviikkoja 33. En malta odottaa, että näkisin vauvani, mutta samalla en haluaisi millään menettää alati kasvavaa mahaani joka on niin kaunis. Maha on jo melkoisen kokoinen ja aiheuttaa paineen tuntua ihan kiitettävästi haaroihin. Öisin heräilen ja juoksen vessassa, nukkuminen on katkonaista. Saa nähdä kuinka kauan saan enää nostetuksi mitään lattialta, taikka kurottaa astioita astianpesukoneen alatasolta. Aika monen asian olen huomannut sijaitsevan liiankin alkaalla.
Tuleva synnytys ei edelleenkään jännitä, päinvastoin odotan sitä hyvin suurella mielenkiinnolla. Olen lukenut lukuisia kokemuksia uudistetusta tulevasta synnytyssairaalastamme, ja tuntuu ettei tästä ole kenelläkään moitteen sanaa. Olen pohtinut synntystoiveita joihin kuuluu varsinkin vauvan syntymän jälkeen kiireettömyys ja rauha. Toivon, että myös isä saa vauvan ihokosketukseen ja pääsee kylvettämään pienen. Vaalin alusta lähtien sitä, että heille syntyy hyvä side.
Epiduraalin otan ehdottomasti heti kun sen vain saan. Aquarakkulat olen kerran elämässäni kokenut enkä toiste koe, ikinä. Siitä on aivan karmivat muistot. Synnytys esikoiseni kanssa kesti 9 tuntia 40 minuuttia ja vielä voimassa olevan kuopuksen kanssa 10 tuntia 10 minuuttia. Kuopuksen kanssa en epiduraalia ehtinyt saamaan ollenkaan koska kärvistelin kotona niin pitkään supistusen kanssa. En haluasi kokea tuota synnytystapaa myöskään enää. Mutta nämä eivät ole minusta kiinni, voin vain toivoa, että kaikki tulee menemään hvyin ja vauva saa turvallisen alun elämälleen.
