Dachau - A World Without God
Varoitus, tämä teksti ei sovellu herkimmille lukijoille.
Dolomiiteilta matkasimme Sveitsin Samnaun kautta Muncheniin. Munchenissa meitä kohtasi jälleen Primark ja ihan bueno rankkasade. Miehen tytölle etsittiin toivelistan kanssa tosissaan Primarkista mekkoja, ja meitä auttoikin aivan ihana ja meille aikaa antava asiakaspalveluhenkilö. Kiitin häntä kovasti, vaikka kaikki toivotut mekot olivat päässet loppumaan. Hän jaksoi kuitenkin ehdotella meille muita hyviä vaihtoehtoja.
Munchenissa majoituimme Hotelli Carmeniin jonka oikeampi nimi olisi voinut olla Hotelli Karmee. Sitä tunsi itsensä DDR:läiseksi saapuessaan jo hotellin pihalle. Hotellin ulkonäkö oli pelottava. Olimme lisäksi kiireessä varanneet huoneen twin-sängyillä ja nehän oli kirjaimellisesti sitten eri seinustoilla. Ihme kyllä nukutiin hyvin ja rauhallisesti ja aamupala oli kerrassaan mainio. Aina ei ulkonäkö kerro koko totuutta.
Ennen pidemmän rupeaman ajamista Puolan Lodziin saakka päätimme käydä Munchenin kupeessa sijaitsevalla Dachaun keskitysleirillä. Se on avoinna joka päivä, paitsi jouluaattona, eikä sinne päästäkseen tarvitse maksaa sisäänpäsymaksua. Dachaun keskitysleiri perustettiin maaliskuussa 1933 ja Dachau on ensimmäinen Saksaan perustettu keskitysleiri. Jos vartavasten itselleen haluaa vähintään koko päiväksi todella ahdistavan olon, suosittelen käyntiä, muuten en. Taikka on paikka historiallisesti todella tärkeä, ja hyvä, että se on säilytetty, mutta minulla ahdistus oli siellä paikan päällä niin suuri, että olin itkeä. Olen käynyt samaisella keskitysleirillä noin vuosikymmen sitten aikaisemmin, mutten krematorioalueella, ja nyt kävin. Siellä sinä hetkenä miehet joilla oli lippis tai hattu päässä otti sen samantien pois päästään ja tunnelma oli rintaa kouraiseva. Kaikki kaasukammiossa seisseet olivat hiirenhiljaa ja se kaikki karmeus oli käsinkosketeltavissa.
Krematorioalueella on kaksi rakennusta, pienempi vanha rakennus (valmistui kesällä 1940) ja uudempi iso, joka oli toiminnassa vuodet 1942 ja 1943. Pienemmän kapasiteetti polttaa ruumiita ei riittänyt pitkäksikään aikaa ja tämän takia tuli rakentaa viereen tehotuotantolaitos useine polttouuneineen. Vanhassa krematoriossa on poltettu 11 000 vankia, yhteensä koko keskitysleirillä murhattiin 30 000 vankia. Isommassa krematoriossa näiden uunien lisäksi on kaasukammio Barrack X, jota ei Saksalaisten SS-miesten mukaan kuulemma käytetty massamurhaamiseen. Sieltä selvityneet ovat kuitenkin todistaneet, että näin asia ei ollut ja siellä todella käytettiin myrkkykaasua Zyklon B:tä. Kaasukammiota käytettiin myös vankienvaatteiden desinfiointiin joita siellä kerralla putsattiin valtavat määrät.
Krematorioalue sijaitsee aivan keskitysleirin kupeessa, sen takaosassa. Keskitysleirillä sijaitsi 29 parakkitaloa joissa eli yhteensä 200 000 vankia. Leiriä ympäröi sähköinen piikkilanka-aita, joka on osin säilynyt tähän päivään saakka. Piikkilanka-aidan molemmin puolin on vallihauta joka teki heikkokuntoisten vankien paot pääosin mahdottomaksi. SS-miehet vahtivat myös vahtitorneissaan. Jos joku vanki olikin onnistunut pääsemään aidan luo, tämä ammuttiin välittömästi. Tiettävästi myös jotkut vangit olivat juosseet tarkoituksella aidalle päästäkseen kärsimyksistään.
En halua edes kuvitella millaista elämä on keskitysleirillä ollut. En pysty mieltämään sitä, että tästä ei ole aikaa kuin vajaan sukupolven verran. Mieheni isä on ollut vasta pikkupoika kun tämä kaikki kauheus on ollut todellista elämää. Ihminen ei varmasti opi koskaan. Tänä päivänä massamurhaaminen jatkuu edelleen, tosin eri muodossa. Uskonnon takia soditaan edelleen.
Nämä tekstit ovat esillä yhdessä säilytetyssä parakkitalon huoneesssa:
"Not even the smallest spot is allowed to get on the wood, for if the block leader sees it, he will write up a report for punishment right away... The tableware also has t be completely clean... You can get an hour of pole hanging if even a single drop of coffee can be seen on a cup"
"The floor was a holy place. No one was allowed to enter with wooden shoes or even slippers on their feet. Only barefoot or in socks, to protect the floor...As in the military, cleanliness and tidiness were a means of harassment, only here in the camp this was taken to a more diabolical level"
Dachau - a World without God, prisoner´s report by Franz Sales Hess (1941 - 1945 in Dachau Concentration Camp)
Dolomiiteilta matkasimme Sveitsin Samnaun kautta Muncheniin. Munchenissa meitä kohtasi jälleen Primark ja ihan bueno rankkasade. Miehen tytölle etsittiin toivelistan kanssa tosissaan Primarkista mekkoja, ja meitä auttoikin aivan ihana ja meille aikaa antava asiakaspalveluhenkilö. Kiitin häntä kovasti, vaikka kaikki toivotut mekot olivat päässet loppumaan. Hän jaksoi kuitenkin ehdotella meille muita hyviä vaihtoehtoja.
Munchenissa majoituimme Hotelli Carmeniin jonka oikeampi nimi olisi voinut olla Hotelli Karmee. Sitä tunsi itsensä DDR:läiseksi saapuessaan jo hotellin pihalle. Hotellin ulkonäkö oli pelottava. Olimme lisäksi kiireessä varanneet huoneen twin-sängyillä ja nehän oli kirjaimellisesti sitten eri seinustoilla. Ihme kyllä nukutiin hyvin ja rauhallisesti ja aamupala oli kerrassaan mainio. Aina ei ulkonäkö kerro koko totuutta.
Ennen pidemmän rupeaman ajamista Puolan Lodziin saakka päätimme käydä Munchenin kupeessa sijaitsevalla Dachaun keskitysleirillä. Se on avoinna joka päivä, paitsi jouluaattona, eikä sinne päästäkseen tarvitse maksaa sisäänpäsymaksua. Dachaun keskitysleiri perustettiin maaliskuussa 1933 ja Dachau on ensimmäinen Saksaan perustettu keskitysleiri. Jos vartavasten itselleen haluaa vähintään koko päiväksi todella ahdistavan olon, suosittelen käyntiä, muuten en. Taikka on paikka historiallisesti todella tärkeä, ja hyvä, että se on säilytetty, mutta minulla ahdistus oli siellä paikan päällä niin suuri, että olin itkeä. Olen käynyt samaisella keskitysleirillä noin vuosikymmen sitten aikaisemmin, mutten krematorioalueella, ja nyt kävin. Siellä sinä hetkenä miehet joilla oli lippis tai hattu päässä otti sen samantien pois päästään ja tunnelma oli rintaa kouraiseva. Kaikki kaasukammiossa seisseet olivat hiirenhiljaa ja se kaikki karmeus oli käsinkosketeltavissa.
Krematorioalueella on kaksi rakennusta, pienempi vanha rakennus (valmistui kesällä 1940) ja uudempi iso, joka oli toiminnassa vuodet 1942 ja 1943. Pienemmän kapasiteetti polttaa ruumiita ei riittänyt pitkäksikään aikaa ja tämän takia tuli rakentaa viereen tehotuotantolaitos useine polttouuneineen. Vanhassa krematoriossa on poltettu 11 000 vankia, yhteensä koko keskitysleirillä murhattiin 30 000 vankia. Isommassa krematoriossa näiden uunien lisäksi on kaasukammio Barrack X, jota ei Saksalaisten SS-miesten mukaan kuulemma käytetty massamurhaamiseen. Sieltä selvityneet ovat kuitenkin todistaneet, että näin asia ei ollut ja siellä todella käytettiin myrkkykaasua Zyklon B:tä. Kaasukammiota käytettiin myös vankienvaatteiden desinfiointiin joita siellä kerralla putsattiin valtavat määrät.
Paikan päällä keskitysleirillä on kuvia miten ruumiit on pinottu talon viereen kun ne on poistettu kaasukammiosta. Uhrit huijattiin ensin riisuuntumishuoneeseen ja tästä mukamas "joukkosuihkuun", mikä todellisuudessa oli sitä, että heidät suljettiin tähän kaasukammioon ja loppu on historiaa.
Krematorioalue sijaitsee aivan keskitysleirin kupeessa, sen takaosassa. Keskitysleirillä sijaitsi 29 parakkitaloa joissa eli yhteensä 200 000 vankia. Leiriä ympäröi sähköinen piikkilanka-aita, joka on osin säilynyt tähän päivään saakka. Piikkilanka-aidan molemmin puolin on vallihauta joka teki heikkokuntoisten vankien paot pääosin mahdottomaksi. SS-miehet vahtivat myös vahtitorneissaan. Jos joku vanki olikin onnistunut pääsemään aidan luo, tämä ammuttiin välittömästi. Tiettävästi myös jotkut vangit olivat juosseet tarkoituksella aidalle päästäkseen kärsimyksistään.
En halua edes kuvitella millaista elämä on keskitysleirillä ollut. En pysty mieltämään sitä, että tästä ei ole aikaa kuin vajaan sukupolven verran. Mieheni isä on ollut vasta pikkupoika kun tämä kaikki kauheus on ollut todellista elämää. Ihminen ei varmasti opi koskaan. Tänä päivänä massamurhaaminen jatkuu edelleen, tosin eri muodossa. Uskonnon takia soditaan edelleen.
Nämä tekstit ovat esillä yhdessä säilytetyssä parakkitalon huoneesssa:
"Not even the smallest spot is allowed to get on the wood, for if the block leader sees it, he will write up a report for punishment right away... The tableware also has t be completely clean... You can get an hour of pole hanging if even a single drop of coffee can be seen on a cup"
"The floor was a holy place. No one was allowed to enter with wooden shoes or even slippers on their feet. Only barefoot or in socks, to protect the floor...As in the military, cleanliness and tidiness were a means of harassment, only here in the camp this was taken to a more diabolical level"
Dachau - a World without God, prisoner´s report by Franz Sales Hess (1941 - 1945 in Dachau Concentration Camp)
