Lestijärvellä

Olipa kiva viikonloppu. Hyppäsimme miehen kanssa moottoripyörän selkään ja ajelimme Pohjois-pohjanmaalle Lestijärvelle viikonlopuksi. Lähdettiin perjantaina tuossa neljän maissa ajamaan ja perillä Lestillä olimme vasta noin klo 23.30. Olipa ajelu. Ihmeen hyvässä kunnossa oli nelostie ja aika vähän ihmisiä liikkeellä. Ilma oli mukava, eikä pahemmin tuullut. Sellainen noin 40 km ennen Lestijärveä alkoi iskemään aikamoinen vilu tälle kyytiläiselle, hampaat kalisten istuin takana ja toivoin että oltaisiin jo perillä. Käännyttiin Viitasaaren kohdalta Lestin suuntaan ja siellä oli jokin ihmeellinen kylmä alue, lämmintä vain noin 5 astetta. Mutta voi pojat. Perillä meitä odotti lämmin puusauna. Ei voinut löylyt paremmalta maistua. Vähän aikaa kesti kohmeisten varpaitten kyllä lämmetä.





Seuraavana päivänä herättiin aamukahdeksalta rupattelemaan appiukon ja puolisonsa kanssa kuulumiset aamupalan äärellä jonka jälkeen lähdettiinkin heti koko päiväksi heidän omalle saarelle oleskelemaan ja saunomaan. Kävin kaksi kertaa pulahtamassa 19 asteisessa Lestijärvessä, oli anoppikokelaan mielestä Niin lämmintä.. No jaa, mutta kyllä se saunan päälle meni hyvin.



Käytiin miehen kanssa soutelemassa järvellä ja nautittiin hiljaisuudesta. Se on jännä kun perille päästyä sammuttaa moottorin, miten hiljaisuus ihan sattuu korviin. Katiskasta löytyi muutama tusina muikkuja ja niitä savustettiin tangomarkkinoiden aikana savustuslaatikossa iltapalaksi. Oli hyvää.



Paluumatka kestikin sitten vaivaiset 9 tuntia :) Jo lähtiessä satoi, ja satoi Viitasaarelle saakka. Pysähdyttiin välillä Kinnulassa jolloin oltiin jo läpimärkiä. Onneksi Viitasaaren jälkeen paistoi aurinko, mutta tuuli kylläkin. Jouduimme pysähtymään monta kertaa kun allekirjoittaneen oli pakko oikoa jäseniä välillä. Istuin takana hievahtamatta ja se kävi käsien päälle kun pidin rystyset valkosina miehestä kiinni. Ihan tajuton tuuli. Jyväskylässä pysähdyttiin syömään ja keventämään vaatetusta. Mies vaihtoi litimärät sukat kuiviin :) Heinolan kohdalla meinasi usko loppua kesken kun taivaalle kertyi uhkaavia ukkospilviä ja tuuli vain koveni. Mies siinä koitti hauskuuttaa, että istut vaan ihan rentona. Vastasin hälle jotensakin, että eipä tässä ole vaihtoehtojakaan. Tarjoutui toinen lämpimästi hakemaan auton kotoota ja tulevansa hakemaan minut Heinolasta jolloin oli pakko ryhdistäytyä. Istuttava se oli, oli mikä oli ja niin minä istuinkin. Huh!


Kommentit