Aika kuluu

Iloa, itkua, surua ja naurua on mahtunut näihin päiviin tässä joita on mennyt. Tunteiden kirjo on ollut aikamoinen ja kun tätä eloa tässä on pohtinut niin kyllä tuollainen kokemus jonka me saimme miehen kanssa kokea - hyvästellä ystävä ikiajoiksi tuo kummasti perspektiiviä tähän elämään. Vannotin miehelle, etten enää koskaan valita pikkuasioista.

Monen summan summarum emmekä päässeet edes hautajaisiin. Miehen oli ihan pakko priorisoida tyttärensä valmistujaiset ykköseksi. Juhliin kun ei vieraita oikein tahtonut saapua. Minun taasen oli osallistuttava ainoan kuopukseni koulun päättäjäisjuhlaan. Miehen piti jo aiemmin jättää väliin maksettu Tukholman maraton tyttärensä valmistujaisten takia. Aina ei mene ihan putkeen.

Ihana päivä viime lauantai oli. Kyllä oli itkussa pitelemistä kun kuuntelin ysiluokkalaisen tytön laulua ja kuunnellessani opettajan ja poikani keskustelua luokassa juhlan jälkeen. Niin vain on taas yksi aikakausi ohitse. Nyt poika on jo toista päivää kesätöissä, lomasta ei tietoakaan.

Tukholmaankin on tässä lähtö, muttei sillä tavalla kuin olimme suunnitelleet. Miehen kanssa ajattelimme piipahtaa kaupunkiin Madeleinen vihkipäivänä, mutta se me päätettiin jättää pois kaiken muun alta. Minulla kävi kuitenkin tuuri ja lähden huomenna työmatkalle Tukholmaan, näin pääsen edes hitusen haistelemaan ilmaa ennen juhlia. Tarkoitus on kaiken muun ohella vierailla myöskin Ulriksdalin linnassa.