Love New York
Kyllä New Yorkissa ihan parasta on ihmiset. Ja ruoka. No, onhan se kävelykin siellä toinen toistaan huikeampien pilvenpiirtäjien keskellä aika mageeta. Tässä toista iltaa kotosalla reissun jälkeen ja haikeata tekee. En saa New Yorkista tarpeeksi varmaan koskaan ja tämä mieletön reissu ei helpottanut olotilaa ollenkaan, päinvastoin. Tämä tyttö tahtoo lisää.
Absurdit kohtaamiset, erilaiset sääilmiöt, keskustelut ihmisten kanssa, riemunkiljahduksia nähdessä jotakin uutta ja ihanaa sekä päätähuimaavat makuelämykset tekivät tästä matkasta kertakaikkisen ihanan. Meidän huoneistokin, joka sijaitsi melkein Times Squaren sydämessä oli just Super. Asunnon 17. kerroksen ikkunoista oli upeat näkymät kahteen eri suuntaan (kuva alla).
Se tunne, kun olet poistumassa musikaaliesityksestä ja tupsahdat toisen odottavan joukkion keskelle nähdäksesi yht´äkkiä Ricky Martinin, oli aika sanoinkuvaamaton. Siinä hän, yksi lationomusiikin pioneereista talutti pieniä lapsiaan ensin autoon jonka jälkeen alkoi jakamaan nimmareita paikalla oleville faneilleen. Ihan mieletöntä.
Taikka kun näet jälleen suurempaakin suuremman idolisi, Matthew Broderickin. Nice Work If You Can Get It-musikaalin tulisi kuulua kaikkien ihmisten Must see kokemuksiin. Nauroin sitä katsellessa ihan koko aika. Tänään sai lukea otsikoista kuinka itse Tom Hanks oli käynyt katsomassa esityksen.
Taikka seuraat Scarlet Johanssonia ilmielävänä ja niin kauniina lavalla Kissa kuumalla katolla esityksessä. Vaikka ei vuorosanoista ymmärrä kuin ehkä joka viidennen sanan ei se haitannut. Istuin melkein hievahtamatta ja vain ihailin häntä. Seuraavana päivänä esitystä oli käynyt katsomassa itse James Bond, Daniel Craig, näytöksessä kun oli ollut jokin kutsuvierashappening.
Taikka naurat Al Pacinolle hänen tanssiessaan siinä kahden metrin päästä sinusta. Hän halusi viihdyttää fanejaan ja onnistui siinä kyllä erinomaisesti. Esityksen Glengarry Glen Ross tarina imi kuin häkä puoleensa.
Taikka häkellyt Burger Kingissä kun ystävä pakotetaan niinkin yksinkertaiselta kuin ketsupinhakureissulta takaisin pöytään istumaan lauseen kera "Mam, What are you doing!?" Ketsupit tuotiin melkein pukuun sonnustautuneen miestarjoilijan tarjottimella nätisti kipoissaan pöytäämme. Tuo oli absurdia jos mikä.
Saimme ensin ihailla nihkeän kosteaa ilmaa, lämmintä oli jotakuinkin kymmenen astetta ja oli harmaata. Ei se menoa haitannut. Oli melkein jopa liiankin lämmin. Sitten ilma kylmeni, kävi pakkasenkin puolella, luntakin sateli. Siitä se sitten kirkastui ja aurinko astui kehiin. Loppuloman sai viettää mukavassa kelissä.
Suomalaisia tunnutaan pidettävän arvossaan tuolla rapakon takana. Melkeimpä jokaisen reaktio joka asiasta kuuli oli Wow! Olimme Circle Linesin risteilyllä, jonka eläkeiässä oleva kuuluttaja kertoi käyneensä Turun saaristossa ja ihailleensa Airiston saarimaisemia. Siinä kohti meikäläinen oli Wow. Maailma on pieni paikka. Kassamyyjä Harlemissa melkein kiljui kun kuuli, että olemme hänen ensimmäiset suomalaiset asiakkaansa. Hän oli erittäin tyytyväinen kun ostimme hänen lempimakeisiaan tuliaisiksi suomeen.
Marimekon myyjät liikkeessään Madison Gardenin kupeessa olivat ihan otettuja. Olimme heidän New Best Finnish Friendsejään. Minä taas rakastan jenkkien aitoa ystävällisyyttä, vaikka se joskus saattaa mennä ihan hitusen teennäisyyden puolellekin, tekee vain niin hirmu hyvää kuulla hyvän yön toivotukset hissistä poistujalta silkan hiljaisuuden sijasta. Metrossa annetaan oma paikka toiselle eikä kukaan tunnu valittavan kenellekään mistään. Bussimatka Harlemin keskustasta Downtowniin tuntui kestävän enemmän kuin ikuisuuden, mutta aina bussikuskilla tuntui olevan aikaa vaihtaa pari sanaa bussiin tulijan kanssa ja heitä riitti. Kuin myös matkustajat juttelivat toisilleen. Täällä sellainen on ihan hirveä rikos.
Sain maistaa niin hyvää vohvelia karhunvatukoiden, mansikoiden, mustikoitten ja vaahterasiirapin kanssa, että meinasi päästä itku. Tiramisu Lentävässä Villisiassa oli niin suloisen ihanaa ettei sitä elämystä pysty edes kuvailemaan. Jos vain ikinä New Yorkissa haluaa nauttia järisyttävän hyvän makuelämyksen, etsi Quadronno. Mekin päädyimme sinne melkein vahingossa, ja nyt se piskuinen ravintola jäi pysyvästi sydämeeni.
Noutoruoka lähikaupastamme oli silkkaa makunautintoa sekin. Erilaisia salaatteja, kanaruokavaihtoehtoja, kalaruokavaihtoehtoja ja tuoreita maukkaita hedelmiä. Voi pojat. Tottakai New Yorkissa pikaruokakulttuuri elää, mutta positiivisena yllätyksenä yhä enemmän siellä on tarjolla orgaanisia ruokavaihtoehtoja, paljonkin.
Absurdit kohtaamiset, erilaiset sääilmiöt, keskustelut ihmisten kanssa, riemunkiljahduksia nähdessä jotakin uutta ja ihanaa sekä päätähuimaavat makuelämykset tekivät tästä matkasta kertakaikkisen ihanan. Meidän huoneistokin, joka sijaitsi melkein Times Squaren sydämessä oli just Super. Asunnon 17. kerroksen ikkunoista oli upeat näkymät kahteen eri suuntaan (kuva alla).
Se tunne, kun olet poistumassa musikaaliesityksestä ja tupsahdat toisen odottavan joukkion keskelle nähdäksesi yht´äkkiä Ricky Martinin, oli aika sanoinkuvaamaton. Siinä hän, yksi lationomusiikin pioneereista talutti pieniä lapsiaan ensin autoon jonka jälkeen alkoi jakamaan nimmareita paikalla oleville faneilleen. Ihan mieletöntä.
Taikka kun näet jälleen suurempaakin suuremman idolisi, Matthew Broderickin. Nice Work If You Can Get It-musikaalin tulisi kuulua kaikkien ihmisten Must see kokemuksiin. Nauroin sitä katsellessa ihan koko aika. Tänään sai lukea otsikoista kuinka itse Tom Hanks oli käynyt katsomassa esityksen.
Taikka seuraat Scarlet Johanssonia ilmielävänä ja niin kauniina lavalla Kissa kuumalla katolla esityksessä. Vaikka ei vuorosanoista ymmärrä kuin ehkä joka viidennen sanan ei se haitannut. Istuin melkein hievahtamatta ja vain ihailin häntä. Seuraavana päivänä esitystä oli käynyt katsomassa itse James Bond, Daniel Craig, näytöksessä kun oli ollut jokin kutsuvierashappening.
Taikka naurat Al Pacinolle hänen tanssiessaan siinä kahden metrin päästä sinusta. Hän halusi viihdyttää fanejaan ja onnistui siinä kyllä erinomaisesti. Esityksen Glengarry Glen Ross tarina imi kuin häkä puoleensa.
Taikka häkellyt Burger Kingissä kun ystävä pakotetaan niinkin yksinkertaiselta kuin ketsupinhakureissulta takaisin pöytään istumaan lauseen kera "Mam, What are you doing!?" Ketsupit tuotiin melkein pukuun sonnustautuneen miestarjoilijan tarjottimella nätisti kipoissaan pöytäämme. Tuo oli absurdia jos mikä.
Saimme ensin ihailla nihkeän kosteaa ilmaa, lämmintä oli jotakuinkin kymmenen astetta ja oli harmaata. Ei se menoa haitannut. Oli melkein jopa liiankin lämmin. Sitten ilma kylmeni, kävi pakkasenkin puolella, luntakin sateli. Siitä se sitten kirkastui ja aurinko astui kehiin. Loppuloman sai viettää mukavassa kelissä.
Suomalaisia tunnutaan pidettävän arvossaan tuolla rapakon takana. Melkeimpä jokaisen reaktio joka asiasta kuuli oli Wow! Olimme Circle Linesin risteilyllä, jonka eläkeiässä oleva kuuluttaja kertoi käyneensä Turun saaristossa ja ihailleensa Airiston saarimaisemia. Siinä kohti meikäläinen oli Wow. Maailma on pieni paikka. Kassamyyjä Harlemissa melkein kiljui kun kuuli, että olemme hänen ensimmäiset suomalaiset asiakkaansa. Hän oli erittäin tyytyväinen kun ostimme hänen lempimakeisiaan tuliaisiksi suomeen.
Marimekon myyjät liikkeessään Madison Gardenin kupeessa olivat ihan otettuja. Olimme heidän New Best Finnish Friendsejään. Minä taas rakastan jenkkien aitoa ystävällisyyttä, vaikka se joskus saattaa mennä ihan hitusen teennäisyyden puolellekin, tekee vain niin hirmu hyvää kuulla hyvän yön toivotukset hissistä poistujalta silkan hiljaisuuden sijasta. Metrossa annetaan oma paikka toiselle eikä kukaan tunnu valittavan kenellekään mistään. Bussimatka Harlemin keskustasta Downtowniin tuntui kestävän enemmän kuin ikuisuuden, mutta aina bussikuskilla tuntui olevan aikaa vaihtaa pari sanaa bussiin tulijan kanssa ja heitä riitti. Kuin myös matkustajat juttelivat toisilleen. Täällä sellainen on ihan hirveä rikos.
Sain maistaa niin hyvää vohvelia karhunvatukoiden, mansikoiden, mustikoitten ja vaahterasiirapin kanssa, että meinasi päästä itku. Tiramisu Lentävässä Villisiassa oli niin suloisen ihanaa ettei sitä elämystä pysty edes kuvailemaan. Jos vain ikinä New Yorkissa haluaa nauttia järisyttävän hyvän makuelämyksen, etsi Quadronno. Mekin päädyimme sinne melkein vahingossa, ja nyt se piskuinen ravintola jäi pysyvästi sydämeeni.
Noutoruoka lähikaupastamme oli silkkaa makunautintoa sekin. Erilaisia salaatteja, kanaruokavaihtoehtoja, kalaruokavaihtoehtoja ja tuoreita maukkaita hedelmiä. Voi pojat. Tottakai New Yorkissa pikaruokakulttuuri elää, mutta positiivisena yllätyksenä yhä enemmän siellä on tarjolla orgaanisia ruokavaihtoehtoja, paljonkin.
Kommentit
Lähetä kommentti