Maailmalle

Voi äh. Erehdyin blogiin nimeltä Suuntana maailma ja meinas itku päästä. Voisin ihan viivana tältä istumalta hypätä näiden onnellisten matkaan mukaan ja ottaa revanssia jenkeistä. Melkeimpä samaan aikaa kun klikkasin itseni sisälle blogiin laittoi rakas mieheni viestiä "maksoitko sinä ensimmäinen illan siellä jossakin New Yorkissa?". Sanon vielä kerran, että jos joskus ikinä, koskaan kukaan lähtee ryhmässä reissuun, älkää jättäkö kulujen seurantaa retuperälle ellei jokainen maksa pelkästään omia kulujaan. Älkää olko ylimalkaisia sen suhteen, koska jotakuta aina kiinnostaa kulut ja onhan se nyt reilua kaikkia kohtaa tietää missä mennään. Me emme nähtävästi tiedä vielä vajaa kuukauden jälkeenkään paluusta suomeen mikä on lopputilanne.

Meinas palaa hihat. Ehdotin jo ennen reissulle lähtöä Ecxeliä johon täytetään kaikki, kuka on maksanut mitäkin, mikä yhteissummasta on kenenkin osuus, ja miksi maksaja on summan maksanut. Ei kelvannut ehdotukseni, ei sitä kuulemma tarvittu. No nyt näitä sitten perätään. Maksoin ensimmäisen illan ruokailut New Yorkissa, Times Squarella eräässä ravintolassa ja käteisellä. Jos olisin ollut yhtään fiksumpi, olisin maksanut joko kortilla taikka säilyttänyt kuitit. Mutta kuka hullu haluaa kuukauden mittaiseltta ulkomaan reissulta tuoda takaisin roppakaupalla kuitteja?

Ja olisi hyvin reilua tasata menot kaikkien kesken jo siellä paikan päällä eikä selvitellä vielä puolta vuotta reissun jälkeen. No, toivon mukaan tämä ei mene niin pitkälle. En halua jäädä velkaa. Mutta ei tuo reissu ihan ilmainenkaan ollut. Tässä vähän listattuna mitä Route 66 Jenkkilän reissu minulta vei:

Lentoliput Helsinki-Varsova-New York / New York-Varsova-Helsinki, yhteensä 750 euroa
Ruokarahat ym. teineille, yhteensä 1 200 euroa
Hotellit: 700 euroa
Vuokra-auto: 500 euroa
Bensat: 250 euroa
Ruokailut, yhteensä: 500 euroa
Lentolippu Los Angeles - Washington: 300 euroa
Pääsyliput erinäisiin paikkoihin: 300 euroa

Noin 4 500 euroa pärähti. Eikä tuossa ole varmastikaan listattuna kaikki (kuten shoppailuja). Missään nimessä en kadu. Päin vastoin reissu oli upeimpia elämässäni ja siksi jälkeenpäin on hieman hatuttanut asioista sopimatta jättäminen ennen reissua. Ihmisiä on moneen lähtöön, itse olen sellainen simppeli joka tykkää, että asiat on kunnossa ja sitten ne voi ikäänkuin unohtaa.

Vellova matkakuume on ihan kamala.



Kommentit