Once in a lifetime
Olen tainnut viime yönä nukkua neljä tuntia jos sitäkään.
Kieltämättä reissu on ihan koko aika mielessä. Tein eilen illalla Check innin Varsovan lennolle todetakseni, että saan ilmeisesti tehdä uuden Check innin matkalaukkuineni Varsovassa New Yorkin koneeseen, koska lentoyhtiöt ovat eri. No, Siperia opettaa. Matkalaukustani saan varmasti tämän iltaisessa lopputarkastuksessa perata puolet kylmästi pois. Mutta mitkä minä sieltä perkaan?
Sovittiin, että muu porukka JFK:n kentällä etsii minut käsiini kun ollaan päästy kansainväliseltä puolelta USA:n puolelle maahantulotarkastuksineen ja laukunnoutoineen kaikkineen. Minä saavun siis USA:an 20 minuuttia aiemmin kuin muut. Todettiin yhteistuumin, että JFK on sen verta iso kenttä ja siellä on ainakin kahdeksan eri terminaalia ja jokaisella varmasti oma infotiski joten helpompi on porukoitten katsoa minne minun lentoni on saapunut ja tulla sen terminaaliin infotiskille.
Dollareita on vaihdettu ja eilen käytiin yhdessä kaikkien osallistujien kanssa matkasuunnitelmaa läpi.
Tässä on meidän tuleva reitti. Eilen tarkistettiin pätkää Amarillosta Las Vegasiin ja ainakin yksi vaellus Utahin erämaassa Upper and Lower Antelope Canyoneihin tiedossa. En tosin tiedä kuinka siellä vaellella kun keskilämpötila on 40 astetta, mutta noissa Canyoneissa on varmasti hieman viileämpää.
Matka alkaa siis New Yorkista jossa oleskellaan ja kierrellään pari päivää. Olemme ostaneet liput netin kautta Empire State Buildingiin, päästään jonojen ohi ylimmälle tasanteelle asti ja saadaan lipun hinnalla vielä ilmaiset cocktailit päälle. New Yorkista Greyhoundilla yöllä Buffaloon ja aamuksi Niagaran putouksille ja vaihvihkaa Kanadan puolelle käymään. Vielä saman päivän iltana jatketaan yögreyhoundilla Chicagoon jossa majoittaudutaan Irenen (meillä on nyt jenkkiläiset kutsumanimet :) ystävän luokse. Chicagossa chillaillaan neljä päivää joista yksi kuluu itsenäisyyspäivää juhlien. Tarkoitus olisi käydä Harley Davidson-museossa joka on hieman etäämpänä Chicagosta. Ja sitten alkaa varsinainen Road Trip.
Otetaan heti ens alkuun 12 tunnin ajo-urakka niin sitten ei tarvitse enää tuollaisia rupeamia ajella. Tarkoitus on päästä illaksi Memphisiin jossa seuraavana päivänä odottaa Graceland-kierros ja käynti Lorraine motellilla. Otetaan siipiratasalus alle ja mennään Missisippiristeilylle. Illalla syömään jonnekin jazz- taikka soulmusiikkipaikkaan ja päivä olisi kutakuinkin siinä.
Memphisistä Oklahomaan, jossa yövytään ja katsellaan paikkoja. Käydään jossakin Cowboymuseossa ja katsellaan meininkiä. Oklahomasta, Bratt Pittin syntymäkaupungista Amarilloon jossa yövytään myöskin ja katsellaan vähintäänkin Cadillac Ranch. Sieltä Albuquerqueen. Tämä jälkeen alkaakin erittäin mielenkiintoiset ajelut. Mielenkiiinnolla tutkin sulaako kengätpohjat kuumaan autiomaahan kiinni ja millaiset on kangastukset tulikuumalla tiellä. Takakontti täynnä vettä joilla pärjää vähintäänkin kolme päivää joka iikka ja aurinkorasvaa niin ettei ihan heti sihahda.
Miten mahdan reissun päällä pystyä ja jaksaa kirjoittaa blogia.. Toivon, että jaksaisin ja pystyisin koska muistot unohtuvat niin helposti. Blogiin ne jää ainiaaksi ihanaksi muistoksi. Ihan kohta koittaa lähtö - once in a lifetime experience.
Kieltämättä reissu on ihan koko aika mielessä. Tein eilen illalla Check innin Varsovan lennolle todetakseni, että saan ilmeisesti tehdä uuden Check innin matkalaukkuineni Varsovassa New Yorkin koneeseen, koska lentoyhtiöt ovat eri. No, Siperia opettaa. Matkalaukustani saan varmasti tämän iltaisessa lopputarkastuksessa perata puolet kylmästi pois. Mutta mitkä minä sieltä perkaan?
Sovittiin, että muu porukka JFK:n kentällä etsii minut käsiini kun ollaan päästy kansainväliseltä puolelta USA:n puolelle maahantulotarkastuksineen ja laukunnoutoineen kaikkineen. Minä saavun siis USA:an 20 minuuttia aiemmin kuin muut. Todettiin yhteistuumin, että JFK on sen verta iso kenttä ja siellä on ainakin kahdeksan eri terminaalia ja jokaisella varmasti oma infotiski joten helpompi on porukoitten katsoa minne minun lentoni on saapunut ja tulla sen terminaaliin infotiskille.
Dollareita on vaihdettu ja eilen käytiin yhdessä kaikkien osallistujien kanssa matkasuunnitelmaa läpi.
Tässä on meidän tuleva reitti. Eilen tarkistettiin pätkää Amarillosta Las Vegasiin ja ainakin yksi vaellus Utahin erämaassa Upper and Lower Antelope Canyoneihin tiedossa. En tosin tiedä kuinka siellä vaellella kun keskilämpötila on 40 astetta, mutta noissa Canyoneissa on varmasti hieman viileämpää.
Matka alkaa siis New Yorkista jossa oleskellaan ja kierrellään pari päivää. Olemme ostaneet liput netin kautta Empire State Buildingiin, päästään jonojen ohi ylimmälle tasanteelle asti ja saadaan lipun hinnalla vielä ilmaiset cocktailit päälle. New Yorkista Greyhoundilla yöllä Buffaloon ja aamuksi Niagaran putouksille ja vaihvihkaa Kanadan puolelle käymään. Vielä saman päivän iltana jatketaan yögreyhoundilla Chicagoon jossa majoittaudutaan Irenen (meillä on nyt jenkkiläiset kutsumanimet :) ystävän luokse. Chicagossa chillaillaan neljä päivää joista yksi kuluu itsenäisyyspäivää juhlien. Tarkoitus olisi käydä Harley Davidson-museossa joka on hieman etäämpänä Chicagosta. Ja sitten alkaa varsinainen Road Trip.
Otetaan heti ens alkuun 12 tunnin ajo-urakka niin sitten ei tarvitse enää tuollaisia rupeamia ajella. Tarkoitus on päästä illaksi Memphisiin jossa seuraavana päivänä odottaa Graceland-kierros ja käynti Lorraine motellilla. Otetaan siipiratasalus alle ja mennään Missisippiristeilylle. Illalla syömään jonnekin jazz- taikka soulmusiikkipaikkaan ja päivä olisi kutakuinkin siinä.
Memphisistä Oklahomaan, jossa yövytään ja katsellaan paikkoja. Käydään jossakin Cowboymuseossa ja katsellaan meininkiä. Oklahomasta, Bratt Pittin syntymäkaupungista Amarilloon jossa yövytään myöskin ja katsellaan vähintäänkin Cadillac Ranch. Sieltä Albuquerqueen. Tämä jälkeen alkaakin erittäin mielenkiintoiset ajelut. Mielenkiiinnolla tutkin sulaako kengätpohjat kuumaan autiomaahan kiinni ja millaiset on kangastukset tulikuumalla tiellä. Takakontti täynnä vettä joilla pärjää vähintäänkin kolme päivää joka iikka ja aurinkorasvaa niin ettei ihan heti sihahda.
Miten mahdan reissun päällä pystyä ja jaksaa kirjoittaa blogia.. Toivon, että jaksaisin ja pystyisin koska muistot unohtuvat niin helposti. Blogiin ne jää ainiaaksi ihanaksi muistoksi. Ihan kohta koittaa lähtö - once in a lifetime experience.
Kommentit
Lähetä kommentti