Mielipidekirjoitus

Käväsimpä tuossa viime viikolla Naistenklinikalla erittäin iloisissa merkeissä. Tunnelmaa latisti tosin se missä kunnossa talo on. Suorastaan masentava neuvostoaikainen tunnelma pyyhälsi kasvoille heti kun etuovesta astui sisälle rapistuvaan aulatilaan. Ystäväni kertoi, ettei vauvalle saa vaippoja kuin lukittujen ovien takaa pyytämällä. Pienelle ei vaihtovaatteitakaan saanut ellei toinen ole suunnilleen paskonut läpi. Vettäkin ilmeisesti säästetään, koska kylvettämään pääsee vain jos oli oikea tarve. Että sillalailla.

Elämme sivistysvaltiossa, tai niin minä olen luullut. Onko se sivistystä, että rakennetaan monillasadoilla miljoonilla Guggenheim-museo ja sitten on kaikki kunnossa? En ymmärrä tätä kyllä ollenkaan. Siis jos Guggenheim-museo rakennetaan, ketä se hyödyttää, auttaa ja palvelee? Tuoko Guggenheim koskaan Suomelle, Helsingille rahaa takaisin voitoksi asti?

Saksassa Berliinin Guggenheim-museo suljetaan tämän vuoden loppuun mennessä, koska siellä ei ole kävijöitä. Annetaan Bilbaon ja New Yorkin pitää museonsa, mutta ei sitä tänne oikeasti tarvita. En kannata verorahojeni laittoa siihen, en sitten millään lailla. Pitäisi keskittyä oikeisiin asioihin ja täytyisi saada perusasiat täällä kotohelsingissä ja suomessa kuntoon. Esimerkiksi millaisen kuvan Helsinki turisteille antaa.

Hyvin monesti kun matkoiltamme palaamme takaisin Helsinkiin laskee fiilinki kuin lehmän häntä. Yleensä saavumme keskustaan, Sörnäisiin, lentokenttäbussilla ja jo bussista ulosastuessa alkaa ärsyttämään. Ensimmäisenä vastassa on puliukko, tai vähintäänkin joku sekakäyttäjä. Siis ihan joka kerta. Menepä Pariisiin, ja jää keskustan liepeillä pois. Ei näy puliukkoja. Mene Roomaan, notkuuko siellä känniläiset örveltäjät heiluen ja ihmisiä uhkaillen pitkin katuja? Ei. Olin Nizzassa Madonnan konsertissa. En yhtä ainoata humalaista ihmistä nähnyt, sama Pariisissa. Miten Suomen konsertissa.. Häpesin silmät päästäni kun aikuiset neli- viiskymppiset naiset heiluivat räkäkännissä pullo kädessä, yksi oksentaen tien reunalla ja toisen istuessa pissat housussa nurmikolla. Ei hyvää päivää. Toisena ärsytyksenaiheena on yleinen katukuva. On pissalammikkoa siellä, ja roskia joka puolella. Työkaveri tuskaili taloyhtiön pihaa siivotessaan löytämäänsä kolmea huumepiikkiä. Kuinka paljon meidän kaupunkilaisten tarvitsee sietää? Ehkäpä nuo känniset ihmiset ovatkin juuri yksi nähtävyys Temppeliaukion kirkon ja ym. nähtävyyksien joukossa.

Kuva: Erkki Tuiskula
 Ja tänne pitäisi saada edustava Guggenheim-museo! Mua naurattaa.

Itse olen onneksi saanut terveysasemilla taikka sairaalan päivystyksessä erittäin hyvää palvelua. Olen kuullut kauhutarinoita jonottamisista ja tylyistä venäjää tai urdua puhuvista lääkäreistä, mutta itse onneksi olen näiltä välttynyt. Poikani käyvät hyviä, tarpeitaan kohtaavia kouluja, vanhempi poikani pääsi kouluun jossa saa erityistä apua. Olemme mielestäni etuoikeutettuja tässä suhteessa. Elikkä meidän perheen kohdalla nuo hommat toimii, mutta se mihin sitä rahaa täytyisi laittaa on tämä sikolättimäisyyden poistaminen katukuvasta, samalla turvallisuuden tunteen lisääminen kaupungissa kulkeville ihmisille. En ole pelännyt missään käymissäni euroopan kaupungeissa illalla kulkiessani. Helsingissä pelkään.

Singaporessa huokailin kaupungin siisteyttä. Olin, että tää on Niin mun juttu. Mutta siellä saakin roskaamisesta 500 singaporen dollarin sakot. Sama on Pariisissa. Jos et siivoa rakkaan puudelisi jätöksiä ydinkeskustassa, seuraa siitä 400 euron sakot. Minä hyvin mielelläni, siis ihan koko sydämestäni, kannattaisin Helsinkiin tätä samaa järjestelmää. On julkistettu hyvää tarkoittava Roskan uskomaton elämä-dokumentti. Poistaako tuon kaltainen dokumentti oikeasti tämän ongelman? Kenen pitäisi roskaamispuolesta uutta sukupolvea olla opettamassa kun hyvin monen Nicopettrin vanhemmat istuu illat ja yöt siellä bubissa  lapsistaan välittämättä. Nicopetteri menee viettämään aikaansa kavereidensa kanssa hietsuun pussikaljojensa kanssa, kuseskelee ympäri pusikkoja ja viskoo tyhjät pullonsa ja tölkkinsä mereen. Ja talvella notkutaan rahaa pummien steissillä.

No tuo oli hieman kärjistettyä, muttei ihan liian paljoa kuitenkaan. Osa eläkeläisistä miettii kuinka saa sähkölaskunsa maksettua kun hinnat on karannu pilviin. Saatikka keittääkö sitä päiväkahvia itselleen enää vai säästääkö kyläilijöiden varalle koska kahvipaketin hinta on suorastaan törkeä.

Perusasiat kuntoon, kiitos.

Kommentit