Rauhaa ja seesteisyyttä etsimässä

Mua on viime viikkoina vaivannut kamala ärsytys. Pääosin se on johtunut kovasta stressistä töissä ja muutosta josta ei ole tohtinut vieläkään oikein toipua. Tämä asunto tuntuu kummalliselta. Naapureista kuuluu ääniä ihan eri tavalla kuin ennen eikä välttämättä missään positiivisessa mielessä. Rapussa haisee vaikeasti kuvailtava kissanpissan ja päivän seisseen kahvin yhdistelmä. Rappu on pimeä ja hissi kolisee, meidän koirakin pelkää liikkua siellä. Ehkä mä joku päivä tähän totun ja ehkä tämä alkaa tuntumaan kodilta. Pitää vain pitää mielessä, että vuokra on melkeimpä puolet siitä mitä ennen ja siistihän tämä asunto sisältä on, seinät valkoisena ja pohja toimii.

Edelleenkin, jos jollakulla muutto pystyi menemään alta riman niin meillä. Suorastaan vihaan nyt lunta. Kaverit puhui, että jättivät ihan suosiolla sinä lumipyrysunnuntaina auton kotiin. Ei olisi tyyliin tullut mieleenkään lähteä ajelemaan yhtään minnekään - saatika astua jalallakaan ulos. Meidän oli pakko. Muistan sen tunteen kun kurkkua kuristi ja oksetti ajaa tuolla kehä I:llä näkyvyyden ollessa täys nolla, mutta se oli pakko, ei voinut jättää muuttoa seuraavaan päivään jolloin aurinko paistoi kuin naantalin aurinko kirkkaalta taivaalta ja ilma oli mitä upein. Voi kun saisi pyyhittyä tuon päivän muistista. Mun lenkkaritkin oli niin litimärät että sukista sai puristaa veden pois, lenkkarit lensi roskiin samantien. Ei ihan heti tule mieleen sellaista kertaa jolloin olisin saanut kokea samaa.

Tässä on kohta kuukausi muutosta ja vieläkään en ole saanut kutsuttua ensimmäistäkään ystävää kyläilemään. Vaikka yksi heistä asuu naapuritalossa (kuvitelkaa!) Oon niin rättipoikki työpäivien jälkeen, että ihan selviytyistä tää on päivästä toiseen. Mies ehdotti viiem viikon perjantaina josko oltaisiin lähdetty vähän viihteelle - kieltäydyin siitä syytä kun ei palaudu normaaliin tiedä sitten milloin (taas, kuvitelkaa!) Musta on tulossa vanha.

Ei tätä arkea muuten jaksaisi jos ei olisi jotakin mitä odotella. Lähdetään porukalla kesäkuussa "once in a lifetime" reissuun Jenkkilään. Ajetaan kuukauden aikana manner läpi New Yorkista  Chicagon, Memphisin, Oklahoman, Las Vegasin ja Los Angelesin kautta San Fransiscoon. San Fransiscosta lennetään muutamaksi päiväksi takaisin New Yorkiin ja siinä se olisi pienessä komeassa lyhykäissyydessään. Pienenä jännitysmomenttina tässä on mun kohdala vielä se, etten omaa lentolippuja vielä. Rahat sitä varten kyllä on visusti tallessa. Mies sai ostettua lippunsa 449 eurolla kun nyt lippujen arvo on 793 euroa. Finskillä oli eräs kaunis päivä tarjouksessa lennot ja päätettiin ostaa liput, tarjous loppui tasan siihen yhteen kappaleeseen. Tässä nyt odotellaan Hulluja päiviä ja josko sieltä sitten saisi vähän edullisemmin kuin nyt.