Muuttamisesta ja sen ihanuudesta

Sunnuntai 19.2.2012 taisi olla runsaslumisin päivä Helsingissä tähän talveen. Ja toki meidän muutto osui juuri sille päivälle. Ei naurattanut. Taisin saada kammon lumipyryä kohtaan tuon johdosta. Siis eilenkin kun pyrytti tunsin suoranaista vastenmielisyyttä tuota valkoista moskaa kohtaan. Onneksi ihan kohta on  kevät.

Sain todellakin tuntea nahoissani sen, että pilkka tosiaan kolahtaa omaan nilkkaan, ihan oikeasti. Naureskelin Sveitsin Samnaussa kun siellä sanoi sen yhden päivän aikana 1,5 metriä lunta, että suomessa tällaista olla koskaan nähtykään. Että tulee kymmenen senttiä lunta ja kaikki on sekaisin. Olipa tosi hauskaa joo.

Muuttopäiväksi olin varannut itselleni kevyttä vaatetusta päälle koska oletin, ettei siinä paljoa ehdi ulkoilla. Ja katin kontit. Siinä lapioitiin ja kolattiin lunta pienen pitäjän edestä. Mulla oli lankkarit jalassa ja loppupäivästä ne olivat aivan likomärät. Meillä oli suht. suuri kuorma-auto, siinä kesärenkaat jonka johdosta tämä jäi monet kerrat kinoksiin kiinni. Ei naurattanut. Meinas itku tulla. Mutta pakko mikä pakko lapioida ja kolata, siihen oltas muuten jääty.

Mies pelkäsi, että joudutaan tilaamaan joku hinaamaan kuorma-auto, mutta onneksi sellaiseen ei tarvinnut lähteä. Selvittiin, mutta todella kovalla työllä. Jos kellään voi asiat mennä hankalimman ja vaikeimman kautta niin meillä.

Mutta on meillä nyt kiva uusi koti.