Väsynyt, mutta onnellinen

Suurkiitos eiliseen konfirmaatiojuhlaan osallistuneille. Tässä alkaa viimeistään huomenna kiitoskorttien teko, ihan pieni hetki pitää huilata ja rauhoittua muistelemaan ihanaa juhlaa. Pappi puhui erittäin kauniisti aikuiseksi kasvamisesta ja kuinka vaikeaa se saattaa olla. Kertoi omista haavistaan nuorena, mitä toteutui ja mitä jäi toteutumatta. Kertoi kuinka kaveria ei kannata jättää yksin ja menemisestä ihan rohkeasti sen kiusatun puolelle. Voiko tuon kauniimmin enää puhua?

Katselin kaiholla poikaani alttarilla. Yksi virstanpylväs tässä elossa on ohi ja kovaa vauhtia etiäpäin mennään. Poika totesi itse eilen juhlan jälkeen facebookissa kavereilleen "että nyt on virallinen naimalupa", ehkä tuosta pitänee keskustella lisää...

kuvat: we hear it.