Let it snow....Not!

Tässä lumien sulamista odotellessa ja lämpimämpiä pyöräilykelejä toivoen, mielessäni on käynyt ajatuksia että millaistakohan täällä Helsingissä on joskus ennen muinoin oikein ollutkaan.

Olisi hauskaa päästä ihan hetkeksi 50-, 60-, 70-, ja -80-lukujen katumaisemia katselemaan.

Kovasti kiinnostaisi nähdä talo jossa mummi on asunut Kalevankadulla. Sitä ei enää ole, kun meni pommituksissa. Mikä täällä on omana aikanani muuttunut...? Forumin rakentamisen muistan hämärästi, Kampin keskuksen tulo on vieläkin tuoreemmassa muistissa. Avajaispäivänä siellä hyppäsi itsemurhakandidaatti alas viidennestä kerroksesta. Busseissa oli pehmät nahkaiset penkit joista tahtoi liukua aina pois kaarteessa. Enhän minä muista herrajesta oikeastaan mitään...

Nuoruuteni kului notkuessa Cittarissa ja Forumissa. Kesäviikonloput bailattiin Hietsussa, muut päivät Pikkukoskelle. Lepakossa tuli käytyä muutama kerta. Byggan disco oli kova sana. Ja voi herrajesta sitä nuoruutta! Kaikkea on nähty ja koettu, ja ihan hyvä niin.

Lapsuudestani muistan koulun jälkeiset iltapäivät mummin luona. Pääsääntöisenä eväänä oli tuoretta ranskanleipää meetwurstilla ja iso lasi punaista maitoa päälle. Voi että se oli hyvää. Sitten haettiin, jos kolikkoja oli, ärrältä markan maksavia smurffeja taikka irttareita (irtokarkkeja) joita oli numeroiduissa lasipurnukoissa ikkunan takana. Sitten leikittiin leikkipuistossa erilaisia keittiöleikkejä.

Voi niitä aikoja...